Samalla hetkellä kuului alhaalta huutoa.
"Kuinka", huudahti paroonitar, "onko se tyttäreni Maria!" ja rientäen portaita alas heittäytyi hän itkevän ja vapisevan tyttärensä syliin.
"Me pakenimme yhdessä Brüsselistä", sanoi Block hymyillen Galamalle, kun he olivat kahden kesken. "Ja siinä oli kyllin tekemistä kummallekin. Mutta huomenna kerron teille miten, missä ja milloin kaikki tapahtui, jos suotte minulle suojaa pariksi päiväksi, kunnes saan tilaisuuden lähteä merelle."
Pyyntöön suostuttiin kernaasti ja vilpittömästi.
Käärme oli luikahtanut poveen. Se alkoi heti kietoa pauloihinsa tuota sydäntä, jota se ensin aikoi tutkia ja sitten pistää kuoliaaksi.
Kun Block oli tointunut Hannulta saamastaan iskusta, palasi hän Brüsseliin kertomaan yrityksensä epäonnistumisesta. Syyn sai tällä kertaa komentava upseeri, joka viipyi liian kauan, ennenkuin hän ryntäsi pelastajien kimppuun.
Sekä inkvisiittori että Block päättivät odottaa toistaiseksi, koska Galamaa turhaan tiedusteltiin ja haettiin. Heillä oli kuitenkin vielä hänen sisarensa käsissään ja he olettivat syyllä, että Karelin olopaikka ennemmin tai myöhemmin tulisi tämän tietoon. Molemmat katsoivat kuitenkin parhaaksi karttaa väkivaltaa viimeiseen saakka, varsinkin kun oli luultavaa, että Galama ennemmin ilmoittaisi kirjevaihdon salaisuudet ystävälle kuin viholliselle. Vastedes saamme nähdä miten Block, tuo petokseen perin harjaantunut mies, sai tuumansa toteutetuksi.
XVIII
Liian hyvä koiran nimeksi.
Muutamia päiviä äsken mainitun tapauksen jälkeen näemme Gerard Blockin kissanaskeleilla hiipivän edes takaisin siinä huoneessa, jossa Galama yhä vielä makaa vuoteen omana. Tämä nukkuu; hänen rintansa kohoaa ja laskee tasaisesti, josta näkyy, että hänen unensa on rauhallista ja ettei sitä ensinkään häiritse hänen ympärillään kiertelevän vampyyrin läsnäolo.