Block säpsähti.
"Ihmekös tuo", vastasi hän, "kun kaikki ympärillämme näyttää niin iloiselta, ja minä ajattelen, mitä tämän ilon alla piilee. Kun muistan, että minun niin pian jälleen täytyy lähteä taistelemaan yhteistä vainolaistamme vastaan, enkä saa odottaa, kunnes yhdessä saamme hänen kanssaan otella, ei ole kummallista, jos mieli toisinaan käy alakuloiseksi."
"Mutta, rakas Gerardini, kuka käskee teidän lähteä niin pian pois? Onko äitini sen sanonut vai olenko itse unissani siitä puhunut vai onko espanjalaisilla vihiä, että olette täällä?"
Block pudisti päätään.
"Kuka siis on puhunut siitä, että teidän täytyy jättää meidät?"
"Enhän ole sanonut, että kukaan niin on puhunut, armas Yonker."
"Miksi siis aijotte jättää meidät? Täällä olette turvassa. Odottakaa, kunnes minä paranen, sitten mennään yhdessä."
Block pudisti uudelleen päätään ja sanoi huoaten:
"Se ei käy päinsä, Yonker."
"Miksei?" ja tuokion päästä: "Onko kukaan tässä talossa teille kiusaksi?"