"Ja toimemme ovat menestyneet, Hannu poikani", riemuitsi Blink, hieroen käsiään.
"Kuulkaa nyt, Yonker", lisäsi Hannu, "mitä muuta olemme saaneet selville; sen jälkeen voitte pitää häntä vieläkin ystävänänne ja ajaa minut pois, jos niin tahdotte. Olen saanut selville seuraavat seikat: kun neiti Agnes ja minä olimme joutuneet kiinni Broodhuysissä, oli tällä pyhällä miehellä pitkä keskustelu inkvisitsionin visitorin kanssa, sillä he kuuluvat kumpainenkin tuohon tunnettuun Jeesuksen tai oikeammin perkeleen veljeskuntaan. Gritta näki heidät keittiönoven avaimenreiästä."
Galama kavahti ylös, kun hän näki jesuiitan jälleen vaalenevan ja heittävän hätäisen silmäyksen ympärilleen. Hän koetti puhua, mutta ääni tyrehtyi hänen kurkkuunsa ja ainoa, minkä hän sai tehdyksi, oli, että hän sieppasi miekkansa, joka seisoi seinän nojalla.
"Istukaa, Yonker", ärähti Blink, painaen hänet takaisin tuolille; "tähän seuraa jatkoa. Nyt on vasta aljettu."
"Vielä olemme saaneet selville, että tuo arvoisa herra, jonka nimi — ohimennen — on isä Sextus", jatkoi Hannu, pitäen tarkoin silmällä jesuiittaa, jonka nähtävästi oli kovin vaikea pysyä tyynenä, "täydellä syyllä luuli, ettei mitään ratsuväkeä ollut tulossa, sillä kun kaikki kaatuneet Geusit oli korjattu pois, nousi hän hevosen selkään ja palasi upseerin kanssa kotiin. Tämä on se mies, Yonker, joka siekaili ja vitkasteli ja tahtoi viivyttää kaikkia toimiamme, kunnes kaikki olisimme joutuneet satimeen. Kun minä kuulin ratsuväen lähestyvän, tarkkasin häntä ja kuulin hänen sanovan: jopa vihdoinkin! Muistatteko sitä, isä?" ja Hannu kohotti päätänsä, katsellen jesuiittaa silmiin.
"Minä väitän valheeksi teidän syytöksenne", lausui viimemainittu äänellä, joka värisi vihan vimmasta; "ne ovat kehnoja, perättömiä soimauksia, ja jos minä en olisi täällä vieras, vaan isäntä, upottaisin tämän tikarin teidän valheelliseen kurkkuunne."
"Kyllä kai siihenkin vielä joudutaan", vastasi Hannu pilkallisesti, "mutta teillä on omallatunnollanne vielä muitakin asioita, joista saatte kärsiä, esim. tuo laivuri, joka henkensä kaupalla pelasti Yonkerin, ja Gritta parka, joka luullakseni tähän aikaan hirtetään."
Karel ryntäsi pystyyn, äärimmilleen kiihtyneenä, mutta, jesuiitan onneksi, Blink vielä kerran painoi hänet istumaan.
"Älkää pilatko meidän peliämme, Yonker", sanoi hän. "Vielä tulee paljon muutakin."
"No toimita se Jumalan tähden pikaisesti, Hannu!" läähätti Galama.
"Jos kaikki on totta, mitä sanotte, on hän jo kyllin syyllinen.
Viekää hän pois ja tehkää hänelle mitä katsotte sopivaksi. Ja Jumala
armahtakoon häntä!"