"Mutta kuulkaa ensin loppuun, Yonker", sanoi Hannu. "Olen saanut selville, että hänen vehkeilynsä oli syynä neidin katoamiseen —"
"Kuinka!" huusi Galama tukehtumaisillaan ja taisteli päästäkseen irti
Blinkin kourista, jotka pidättivät häntä tuolilla.
Vihansa vallassa vaipui hän tuoliinsa takaisin ja katseli vapisten ja leimuavin silmin jesuiittaa, jonka hävytön ja syyllinen katse näytti selvästi toteen Hannun sanat.
"Tuossa se pyhä isä on", huusi Hannu, "se Jeesuksen saarnaaja, joka toi tänne neiti Marian, koska se soveltui hänen suunnitelmiinsa ja toimitti täältä taas pois hänet sekä neiti Agnesin, kun heistä oli hänelle haittaa. Sano, konna, jos toivot edes jotakin armoa, minne olet heidät toimittanut? Minä tiedän, että heidät lähetettiin pois teidän käskystänne. Missä —?"
Kiljuna kajahti huoneessa. Karel katkaisi siteensä ja syöksähti ylös istuimeltaan, kun hän tajusi koko totuuden. Hän kyyristyi ja aikoi karata jesuiitan kimppuun, mutta tämä ei jäänyt sitä odottamaan. Tuossa istuessaan oli hän, näet, ajatellut asemaansa ja tehnyt päätöksensä. Salaman nopeudella kamppasi hän Hannun, niin että tämä keikahti permannolle. Sitten sieppasi hän kynttilän ja survaisi sillä Galamaa vasten silmiä.
"Niihin ei ulotu teidän valtanne", kuului jesuiitan ääni. Huoneessa vallitsi pilkkopimeä ja hämminki. Hannu haparoi ovea ja karjasi ulos: "Ottakaa kiinni hänet!" Häntä kohtasi se Kerjäläinen, joka oli vartioinut oven takana, paljastettu miekka kädessä, ja joka vannoi, ettei kukaan ollut kulkenut hänen ohitseen.
Tällä hetkellä kuului heikko huuto. Sitten avattiin joku akkuna ja kuului kohaus kuin olisi joku korkealta hypännyt maahan.
"Hän on sivuhuoneessa! Hän on poissa! Ottakaa kiinni alhaalla!
Murtakaa ovi!" huudettiin.
"Hiljaa! Minulla on lamppu. Virittäkää se!" kaikui Blinkin ääni.
Kaikki oli hiljaa, kunnes lamppu oli viritetty.