"Vesiportti on huonoin", sanoi Hannu. "Sextus on varoittanut heitä siellä ja on luultavasti lähtenyt Pitkää porttia kohti. Ehkäpä Rantakadun portti on paras. He ovatkin täällä heti paikalla."
Kaikki hyväksyivät tämän neuvon ja kohta jättivät nuo viisi miestä (kaksi Meri-Geusiä siihen luettuna) talon, kukin pistooli kädessä ja miekka toisessa, ja Pietari asteli uljaasti joukossa tapparoineen.
Kuten ennen on mainittu, sijaitsi paroonittaren talo n.s. Märlandt-kanavan varrella. Vähän matkaa siitä juoksi toinen Kaji-niminen kanava itäiseen suuntaan ja yhtyi vallikaivantoon, joka ympäröi kaupungin varustuksia. Kajin keskikohdalta kiemurteli polku erään puiston kautta Kajiportille, josta harvoin kuljettiin ja jolla ei ollut vartioita kuin sota-aikoina. Tätä porttia kohden juoksivat nuo viisi Kerjäläistä.
Näytti kuitenkin siltä kuin olisi heidän läsnäolonsa tullut kaupungilla tiedoksi. Vesiporiin lähellä olevasta vahtimajasta kuului huutoa kun heidän nähtiin astuvan kanavan poikki vievää kapeaa puusiltaa. Muutamia laukauksia paukahti, kuitenkaan osumatta kehenkään ja viisi kuusi sotamiestä riensi ajamaan heitä takaa.
"Tällä tavalla he eivät saa meitä kiinni", sanoi Hannu, joka oli viimeinen joukossa. Hän työnsi miekkansa sillan kylkeen ja sysäsi tämän menemään melkein toiseen rantaan asti — sillan toisessa päässä oli nimittäin saranat.
"Joutukaa!" hän huusi. "Koppestock venheineen odottaa meitä. Koko kaupunki on kohtikään kintereillämme."
Ennen pitkää ehtivät he Kaji-portille, jonka vahtijoukko — noin kymmenkunta miestä — oli laukaukset kuultuaan tullut ulos, tietämättä mitä oli tekeillä. Portti itse oli rakettu eräälle varustukselle, joka kolmikulmaisen saaren tapaisena seisoi kaivannossa. Puusillat yhdistivät sen toiselta puolen kaupunkiin, toiselta maakuntaan. Ennenkuin vahtimiehet vielä aavistivatkaan, keiden kanssa he olivat joutuneet tekemisiin, hyökkäsivät Kerjäläiset, Blink etupäässä, heidän kimppuunsa. Kirvestään heiluttaen tunki hän vihollisten läpi ja löi yhden heistä kuoliaaksi. Hyökkäystään uudistamatta riensi hän kiireesti portin luo, joka oli vailla vartioita, ja hänen tapparastaan satoi ankaria iskuja, kuin rakeita, portin rautalukkoon. Se särkyi pirstaleiksi ja hän juoksi ulos. Mutta siellä oli uusi työ hänen edessään. Vipusilta oli nostettu ylös ja sen ketjut kiinnitetty toisella lukolla. Hänen takaansa kuului huutoa. Hän katsahti sinnepäin ja näki neljän toverinsa kiitävän avattua porttia kohti, samalla kun toisesta sillanpäästä kiilsivät vihollisten monilukuiset kypärät.
"Tänne, Hannu! Lyö rikki tuo lukko ja jätä loput minun toimekseni", huusi hän.
Hannu riensi portin kautta paikalle ja kohta kumahti kirveen iskuja lukkoon.
"Kyllä minä teidät opetan", nauroi Blink itsekseen. "Pippuri ja suola, se on heille kelpo-ruokaa."