"Hannu!" lausui saarnaaja, laskien kätensä toisen olkapäälle. "Tiedätkö, mikä veljesi viimeinen sana oli? — isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät."
Samassa eräs merimies ilmoitti Galamalle, että Treslong halusi häntä puhutella. Hän jätti siis Hannun ja Barendsin ja astui alas kajuuttaan. Tämä oli pienehkö suoja; sen koko kalustona oli pöytä, pari tuolia, kamiini, kolme neljä kirstua ja riippumatto, jossa laivan kapteeni Blois de Treslong makasi, toinen jalka rentonaan lattialla. Maata pannessaan hän nähtävästi oli katsonut riisumista turhaksi vaivaksi, sillä hänellä oli haarniska yllään; miekka, kypärä sekä pistoolipari oli heitetty pöydälle.
"Mikä tuuli nyt on, Yonker?" kysyi Treslong, kohottaen päätään ja tervehtien Galamaa.
"Pohjois-koillinen, vieläpä kovakin", oli vastaus.
"Luuletteko, että me huomenaamulla saavutamme laivaston?"
"Me saavumme vielä tänä yönä Hargate Sandsiin, jos kaikki käy hyvin", vastasi Galama. "Mutta tiedättekö varmaan, etteivät he jo ole purjehtineet pois?"
"Jos niin on, joudumme varsin ahtaalle", sanoi Treslong, nousten istualle riippumatossaan; "mistä siinä tapauksessa saamme ruoka- ja ampuma-varoja? Mutta minä en ymmärrä mitään syytä, minkä vuoksi he lähtisivät pois, ellei espanjalainen laivasto olisi hyökännyt heidän kimppuunsa, eivätkä he silloinkaan olisi peräytyneet taistelematta."
"Se ei kuitenkaan ole niin mahdotonta kuin te luulette, herra", vastasi Galama, "sillä kuningatar Elisabeth on viimeaikoina käynyt varsin nurjamieliseksi meitä Kerjäläisiä kohtaan. Hän huomaa, luullakseni, että hänellä voi olla enemmän hyötyä herttuasta ja kuninkaasta kuin prinssistä ja hänen liittolaisistaan. Jos asiaa katsotaankin vain valtiolliselta kannalta, ei tarvitse epäilläkään, ettei hän voita mitään suojelemalla halveksittuja merikerjäläisiä ynnä heidän paria kymmentä laivaansa Espanjan koko kansaa ja merivoimaa vastaan."
"Mitä vahinkoa siitä on Elisabethille, jos meidän vähäinen laivastomme on Doverin äärellä tai suistaa Thamesin suuhun?" sanoi Treslong, hypäten vuoteeltaan ja sovitellen haarniskaansa. "Me emme tee mitään haittaa hänen laivoilleen ja maksamme rehellisesti, mitä otamme. En myöskään luule, että hänen neuvonantajansa Sir William Cecil on meihin suuttunut. Viime kuussa oli Alban ja kuningattaren väli vielä riitainen, mutta tuo saakelin jää estää meitä saamasta tietoja, niin että he voivat olla jo ystävyksiä, vaikka me emme tiedä mitään."
"Vaikkeivät olisikaan ystäviä", vastasi Galama, "pelkään kuitenkin suuresti, ettei hän enää kauvan suo meille salaista suojelustaan. Luuletteko, että Filip kuningas sallii Elisabethin suojata katkerimpia vihollisiaan, niin ettei hän ollenkaan kieltäisi eikä uhkaisi häntä? Me emme tee Englannille minkäänlaista kiusaa, mutta kuningatar Bess on viisas eikä alota sotaa meidän tähtemme, meidän, jotka todella olemme kerjäläisiä emmekä tuota hänelle voittoa äyrinkään edestä."