"Onko sinulla suuria tuskia, Maria?" kysyi Agnes lempeästi.
"Ei ole nyt niin suuria kuin ennen, Agnes hyvä", vastasi Maria; "mutta ainoa pelkoni on, ettei minulla ole niitä ollut kylläksi. Kun ajattelen Jeesuksen kärsimistä, häpeän minä, että kerran olen pitänyt tätä kurjaa elämää parempana kuin ikuisen kunnian kruunua. Välistä pelkään, että Jumalan leppymätön viha painaa minua." Ja hänen äänensä tukehtui kyyneliin.
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän altis antamaan anteeksi ja puhdistamaan meitä kaikesta vääryydestä", luki Anna uudesta testamentistaan.
"Minä olen paljon syntiä tehnyt", sanoi Maria ja hänen kasvoistaan näki, että sanat lähtivät sydämen pohjasta; "mutta Herra ei kosta minulle ansioni mukaan. Tuo onneton ilta Brüsselissä vei minulta ainaiseksi tuntoni rauhan. Alati soimasi minua sisällinen ääni siitä, että olin kieltänyt Jeesuksen ja välistä olin ihan toivoton. Ilo ja onni pakenivat minua; taivasta ja Jumalaa ajatellessani jouduin epäilyksen valtaan. Oi Agnes, kuinka minä olen kärsinyt! Hirveätä on kieltää Hänet, varsinkin kun huomaamme, minkä mitättömän onnen vuoksi hylkäsimme Hänen taivaallisen rauhansa. Mutta ehkä Häneltä riittää armoa näinkin suurelle syntiselle."
"Ja minä olen niinikään kieltänyt Hänet ihmisten edessä", vaikeroi
Anna, "mutta tästä lähtien en sitä tee. Kaikki, itse abbedissakin
nähkööt, että minä vihaan paavilaisuutta! Julkisesti tahdon tunnustaa
Jeesusta ja Hänen tähtensä kärsiä."
"Lue meille, Anna, Matheuksen evankeliumin viides luku", pyysi Maria.
Anna etsi tuon luvun, jossa Jeesus lausui kansalle ihmeelliset sanansa. Kammiossa paloi vain pieni lamppu ja koko luostari oli, niin he luulivat, mennyt levolle. Vienolla, vapisevalla äänellä alotti nunna: "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta."
Mutta hänen äänensä kasvoi ja lujeni, mitä etemmäksi hän pääsi, ja selvällä äänellä luki hän edelleen. Näin tuli hän kymmenenteen värsyyn:
"Autuaat ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivaan valtakunta —", kun kiivas huuto äkkiä säikäytti heitä heidän hartaudessaan.
"Pyhä neitsy! Jumalan siunattu äiti! Mitä tämä on? Sisar Anna, sano, mitä tämä on!"