"Nyt naisluostariin!" huusi Galama, heiluttaen miekkaansa, jonka terä punersi verestä.
"Nyt abbedissaa kosimaan, Hannu", sanoi Pietari, nyhjäten Hannua kylkeen ja pyyhkien vertavaluvaa asettaan erään espanjalaisen ruumiiseen, joka makasi siinä, pää niskoja myöten halaistuna. "Tuon sattuvampaa iskua en ole isoon aikaan antanut", lisäsi Blink, osoittaen ruumista. "Yksi sivallus vain — mies ei hiiskunut sanaakaan." Ja hän juoksi Galaman perään, ihmetellen tekoaan.
Ennen pitkää seisoi kymmenen Geusiä naisluostarin portilla ja juhlallisesti kajahtivat holvit ja käytävät heidän kirveittensä ankarista iskuista. Mutta ovessa ei näkynyt pienintäkään myöntymisen merkkiä. Iskuja satoi kahta taajemmin, mutta ovi pysyi yhtä lujana. Pietari Blink huomasi heti, mitä tarvittiin, juoksi pois ja palasi pian, kädessään aimo petardi, jonka hän oli jostakin hankkinut. Galama kiitti, otti petardin ja asetti sen vapisevin käsin oven alle.
"Pois tieltä ja jaloista!" huusi Hannu ja viritti petardin. Äkkiä tärisytti kauhea räjähdys seiniä, ovi lensi pirstoiksi ja tie oli auki. Miehet ryntäsivät sisään riemuhuudoilla, Galama ja Hannu etupäässä. Galleriat, puutarhat, kellarit, kirkon, kaikki komerot he etsivät, huutaen Agnesia ja Mariaa; he koputtivat seiniä, nähdäkseen, olisiko niissä salaportaita — mutta ei ainoatakaan elävää olentoa näkynyt eikä kuulunut. Luostari oli aivan autio ja tyhjä. Ei löydetty edes kultaa ja hopeaa eikä muutakaan arvotavaraa.
Galama oli herjennyt etsimästä. Kasvot kalman kalpeina seisoi hän porttipielen nojassa, huulet lujasti yhdessä ja raskaasti hengittäen.
"Tulkaa, Yonker", koetti Hannu kehoittaa, "ei kaikki vielä ole hukassa. He ovat kenties kaupungissa — lähdetään sinne."
"Ei tästä paljon saalista kertynyt", sanoi Blink, tullen takaisin kultavitjat kädessä.
Galama näki vitjat ja sieppasi ne Blinkiltä. Ne olivat samat, jotka hän ennen oli antanut Gerard Blockille. Hän muisti, että ne sittemmin olivat jääneet Marian haltuun. Hän painoi niitä vasten huuliansa ja kuuma kyynel nousi hänen silmäänsä.
"Lähdetään miehet!" sanoi hän, pyyhkäisi silmiään ja pisti vitjat poveensa. "Seuratkaa minua torille. Siellä palkitsen teidän vaivanne."
Ja astuen joukkonsa etupäässä ja taistellen syvää, katkeraa mielikarvauttansa vastaan, jätti hän luostarin.