"Eläköön prinssi, Geusit ja Alankomaitten vapaus!"
Kun hän avasi oven ja aikoi astua siihen huoneeseen, josta ääni tuntui tulevan, vastattiin maljaan meluavilla suosionosoituksilla. Huone oli väljä, komea, runsaasti valaistu sali, jossa pitkän pöydän ympärillä seisoi pari kolmekymmentä miestä, ja nämä vastasivat maljaan innokkaasti kohotetuin käsin.
Tuskin oli Galama päässyt sisään, kun joku seurasta hänet huomasi, ja äskeisen maljan sijaan kaikui huuto: "Kauan eläköön Galama!"
Sankarimme, joka ei ollut sillä mielellä, että muitten ilo olisi häntä ilahuttanut, kääntyi oveen päin ja aikoi mennä ulos. Mutta miehet, joitten joukossa me tapaamme vanhan tuttavamme van Hagendorpin, tarttuivat häneen ja veivät hänet väkisin pöydän päähän Treslongin viereen.
"Tämä on se mies, jonka päässä tuo tuuma ensin syntyi, hyvät herrat", huusi van Hagendorp. "Juokaamme pikarillinen hänen ja tuon kauniin nunnan onneksi."
Karel, joka melkein vasten tahtoaan oli nostanut pikarin huultensa kohdalle, pysähtyi ja katseli kummastellen puhujaa. Toiset nauroivat hänelle, mutta Treslong, joka paremmin ymmärsi hänen surullisen katseensa, kuiskasi hänen korvaansa: "Tyttö on tallella."
Kohta solahti viini pikarista Galaman suuhun ja toinen pikarillinen meni samaa tietä. Viini teki miehelle hyvää ja puna alkoi kohota hänen kalpeille kasvoilleen.
"Jopa nyt jotakin!" huusi muuan kapteeni akkunan vierestä. "Tuolla meidän miehet ryöstävät kirkkoa ja me jäämme tänne seisomaan tyhjin käsin."
Tämä huomautus ajoi kaikki ulos ja ennen pitkää oli huone melkein tyhjä.
"Minä en tahdo kiusata teitä pitkällä odotuksella", lausui Treslong ja astui toiselle ovelle, "mutta minun täytyy sanoa, että ilman Blinkiä ja minua teidän armaanne olisi käynyt huonommin kuin luulettekaan. Täällä hän on."