Hän avasi oven ja Karel astui sisään toiseen huoneeseen. Siellä istui jonkinlaisella sohvalla yksi mies ja kaksi naista keskustellen. Kun Galama uljaana ilmestyi heidän eteensä, riensi toinen naisista suoraa päätä hänen avoimeen syliinsä. Se oli Agnes, joka tällä onnen ja autuuden hetkellä unohti koko maailman, unohti äskeiset toverinsakin, vanhat tuttavamme sisar Annan ja Vouter Barendsin.
"Entäs Maria?" kysyi Galama, kun hänen riemunsa oli vähän tyyntynyt.
"Hän on taivaassa", vastasi Agnes. "Hän on onnellinen kuten mekin, ja onnellisempikin, koska häneen ei mikään hätä enää ulotu. Maria sai paljon kärsiä."
"Ja olethan sinäkin paljon kärsinyt", lausui Karel, katsellen lempeästi armaansa hienoja, kelmeitä poskia. Abbedissa oli, näet, ankaralla kurituksellaan vihdoinkin saanut ryöstetyksi ruusut Agnesin poskilta.
"En minä ole kovin paljon kärsinyt, Karel, ja senkin vain sinun tähtesi", vastasi Agnes. "Se, mitä minä uskoni tähden sain kokea, ei ollut mitään kärsimystä, sillä minä kestin sen ilolla."
"Oi Agnes, en minäkään ole vähällä päässyt. Paljon kovuutta olen saanut nähdä näinä vuosina, mutta siitä on ollut minulle hyötyä. Se hyvä siemen, jonka sinä sydämeeni kylvit, on noussut taimelle … ja", lisäsi hän, kallistaen päätään tytön puoleen, "sinun kuvasi on ollut turvani ja toivoni, kun elämän sumut ovat tihenneet ympärilläni. Ilman sinua olisin hukkunut epätoivoon. Niin! Kärsimyksissämme on rakkautemme kasvanut ja se on luja kuin tammi, joka vesasta alkaen on kuunnellut myrskyn kehtolaulua, kasvanut myrskyssä ja pyrkii myrskyissä sinistä taivasta kohti. Niin meidänkin rakkautemme on kasvanut ja taivaaseen käy sen tie."
XXX
Esirippu laskee.
"Tulkaa, Yonker", kehotti Treslong, kun hän seuraavana päivänä tuli siihen huoneeseen, jossa Galama ja Agnes istuivat kahden kesken, "meidän täytyy lähteä liikkeelle. Amiraali elämöi kuin mielipuoli: hän tahtoo kaikin mokomin jättää kaupungin oman onnensa nojaan ja lähteä merelle jälleen. Meidän täytyy kehoittaa häntä jäämään, sillä minä olen varma siitä, että me, ennenkuin viikko on kulunut, joudumme piiritystilaan, mutta jos me voisimme säilyttää prinssille tämän paikan, olisi se suurin urotyö, minkä tähän saakka olemme tehneet. — De la Marck on jo hirtättänyt useita pappeja sen vuoksi, etteivät nämä luvanneet näyttää hänelle salatulta aarteitaan, joita minun luullakseni ei ollut olemassakaan."
"Minäkin näin eilen rääkättävän muutamia pappeja", lausui Galama, "ja enköhän kuullut sinun huutavan, Agnes?"