"Ja millä kumman keinolla pääsitte karkaamaan?" kysyi Galama, silmäillen Blockia mielihyvällä. "Ei varmaankaan ollut lastenleikkiä pötkiä tiehensä keskikaupungista, kun sotamies valvoi ja vartioi teitä ja inkvisiittorit häärivät ympärillänne."
"He jättivät taskuni tutkimatta. Minulla oli puukko taskussa. Sotamies, joka luuli minun nukkuvan, seisoi selin minuun päin. Leikkasin poikki köyden, jolla minut oli sidottu, ja hyppäsin pystyyn. Läimäytin kerran nyrkilläni miestä ohimoille ja hän keikahti. Hän makasi kuin härkä liikahtamatta. Nämä ovat hänen haarniskansa ja housunsa, kypärän heitin menemään. Pääsin onnellisesti portaita alas ja tulin keittiöön, jossa näin piian istuvan. Käskin hänen, niin totta kuin hän rakasti emäntäänsä, viedä hänelle paperilipun, jonka kirjoitin keittiössä ja jossa käskin Hannun huutaa heti kun hän näkisi meidät. Joku vartia näki minut, minä ulos akkunasta ja koko kaupunki minua takaa-ajamaan — enkä todella itsekään ymmärrä, kuinka hengissä pääsin tänne. Mutta en kadu retkeäni. Vaikka kreiviraukat tällä hetkellä luullakseni jo ovat Tuonen tuvilla, olemme kuitenkin julkisesti näyttäneet, että paheksumme tuota julmaa verenvuodatusta."
"Uljas ystäväni", sanoi Galama, ilmeisesti liikutettuna toverinsa puheesta, "jos he eivät olisi riistäneet minulta isäni omaisuutta, antaisin teille paremman todistuksen ystävyydestäni ja kiitollisuudestani. Ottakaa nämä kultavitjat muistoksi ja jos joskus osutte Brielin seuduille, menkää parooni Galaman lesken luo, ja poikansa tähden kohtelee hän teitä yhtä hyvin kuin minua itseäni."
Ja ottaen kaulastaan komeat kultavitjat, joihin oli kiinnitetty kultainen kerjäläismitali, ripusti hän ne Blockin kaulaan.
"Ja mihin aijotte lähteä, Yonker, kun tämä yritys on päätetty?" kysyi
Block, tuokion vaiti oltuaan, jolla välin hän vaihto-lahjaksi oli
Galamalle antanut oman mitalinsa; "sillä luullakseni käy olo täällä
vaaralliseksi".
"En tiedä, enköhän joudu tässä ottelussa surman omaksi", sanoi Galama, "mutta jos Jumala ja Pyhä Neitsyt ovat minulle armolliset, ryhdyn jälleen entiseen ammattiini. Se tosin ei tuota paljon voittoa", lisäsi hän hymyillen, "mutta siitä on kunniaa ja hyötyä, ja koska ei kukaan muu siitä huoli, on minulla sitä enemmän syytä sitä hoitaa".
"Minun mielestäni meidän ammattimme tuottaa kyllä voittoa", sanoi Block, "varsinkin jos pääsemme ryöstämään jotain rikasta pohattaa tai kirkkoa. Mutta vaarallinen se on, sen myönnän".
"Minä en ryöstä", sanoi Galama rypistäen otsaansa. "Ne kirjeet, joita kuljetan — mutta tässähän koko väkemme palajaa retkeltään."
Molemmat katsoivat taakseen. Joka haaralta tuli aseellisia miehiä pensaitten takaa lähestyen paikkaa.
"He tulevat todellakin, Yonker", sanoi eräs Kerjäläinen järeällä äänellä, "nyt hyvä selkäsauna ratsumiehille Hannun tähden ja vähäinen viaton ryöstö minulle!"