"Niin", sanoi paroonitar, "kerro meille, Hannu, kuinka sinä menettelit ja kuinka sinun kävi Broodhuysissä".
Hannu kumarsi kohteliaasti paroonittarelle ja alkoi:
"Minä pääsin kaupungin portista sisään jotenkin helposti. Hämmästytin, näetten, vartioita latinallani, mutta vaikeampi oli päästä Broodhuysiin, jossa minut aivan hyvin tunnettiin. Te ette ollut minulle ilmoittanut, millä tavalla olitte suunnitelleet yritystänne. Kun siis näin sotamiehen, joka vartioi takaovella, jäin vastapäätä toiselle puolen katua odottamaan. Sattuipa samalla Gritta tulemaan ulos. Hän alkoi puhella sotamiehen kanssa ja minä, käyttäen hyväkseni tätä tilaisuutta, kun ei kukaan huomannut, avasin äkkiä akkunan ja hyppäsin asuinhuoneeseen. Olin jo ennakolta nähnyt, ettei siellä ollut ketään muita kuin Agnes, mutta hän oli, parooni, totta kerjäläisvalani, ensin aivan hämmentynyt, hänen koko ruumiinsa värisi —"
Tässä Agnes loi Hannuun rukoilevan silmäyksen, jota tämä ei ollut huomaavinaan.
"Ja", jatkoi Hannu, "ensi työkseen lausui hän minulle: Kiitos Jumalan, se ei ole Karel. Ja minä sanoin: Amen, Yonker, — parooni, aioin minä sanoa."
Karel katseli palavalla rakkaudella morsiantansa, joka punastuen painoi päänsä ompelukseensa. Leski pyyhki silmiään ja Hannu lisäsi:
"Olen varma siitä, että latinani säikähytti sotamiehiä portailla, sillä he laskivat minut vastustelematta menemään. Mutta kun me saavuimme erääseen pieneen kammioon, oli kumpikin ovi lukossa ja me olimme kiinni."
Tässä Agnes taasen nosti päätänsä ja katsahti paroonittareen pannen sormensa huulilleen. Hannu otti tällä kertaa viittauksen varteen eikä puhunut mitään Mariasta.
"He veivät minut portaita ylös kolmanteen kerrokseen ja salpasivat minut ahtaaseen, likaiseen koppiin, josta voin nähdä torille. Tänne tuli minua katsomaan oikea isä Florisz, joka sääli minua pukuni tähden, sillä hän luuli yhä vielä minua joksikin veljeskuntansa jäseneksi, joka harhauskon takia oli joutunut eksyksiin. Jätin hänet siihen luuloon pariksi tunniksi; mutta kun en osannut kuin muutaman latinaisen lauseen, joita minun ehtimiseen täytyi toistaa, alkoi hän varoa jotakin juonta ja lopuksi hän julisti minut pannaan ja heitti minut kaikkien pahojen henkien valtaan."
"Voi parooni, en milloinkaan unohda aamua, jonka vietin tuossa huoneessa. En tiedä, olivatko he tahallaan niin asettaneet, mutta minä voin nähdä kaiken, mitä tapahtui. Ensin päivän koitossa näin mestauslavan mustana kasana ja kun aurinko yleni ja nousi korkeammalle, kokoontui lavan ympärille ihmisjoukko, joka paisui paisumistaan joka hetki. Viimeksi — en tiedä tarkoin, minä aamun hetkenä — näin noin kaksi kolme tuhatta sotamiestä marssivan torille ja sijoittuvan mestauslavan ympärille."