Kului runsas puoli tuntia.
Mummo katsoi kilpisankaisten silmälasiensa ylitse Ingaa ja siristeli silmiänsä, itkua salataksensa. Hän eli oman kärsimyksensä tarua tytön kärsimyksissä. Hän tunsi tytön sieluntuskat, ja häntä ahdisti se, että tuo tuska on niin ääretön.
— Inga! — sanoi hän äkkiä. — Muistatko joutsenten satua?
— Anderseninko? Kyllä. Kuinka niin?
— Tuo satu on minua aina suuresti miellyttänyt. Muistathan, ettei prinsessa saanut paitoja valmiiksi kaikille yhdeksälle veljelleen; yhdestä paidasta puuttui toinen hiha, ja niinpä täytyi nuorimman veljen tyytyä siihen, että sai toisen hihan sijaan joutsenen siiven.
— Entä sitten?
— Minua on miellyttänyt tuo satu juuri sen toisen hihan tähden, josta ei milloinkaan tullut valmista. Olen jo yhtäkin tullut ajatelleeksi sen johdosta. Mehän tulemme jokainen maailmaan olentoina, joitten täytyy alistua muuttumisen lain alaisiksi, määrämme päähän päästäksemme. Mutta kun muutosta ei tule? Tai kun muutos on vaillinaista? Jos meissä jotain on laiminlyöty, niin ettei tosi-inhimillinen puoli meissä pääse oikeuksiinsa, silloin saattaa välisti näyttää siltä, kuin tehtäisiin meille vääryyttä, saattaa tuntua, että meissä kaiken työn ja ponnistuksen uhallakin jotain puuttuu. Sinussa ja minussa puuttuu kaiketi oikeus rakkauden pitämiseen omanamme, mutta luulenpa — jos meillä muutoin on rohkeutta odottamaan — muutoksen sittenkin tulevan… On ihmisiä, joitten yli elämä heittää aivan valmiiksi ompelemansa puvun, niin että joutsenenverho katoaa ja sielu sekä ruumis kirvoittuu runsauden ja onnen täydellisyyteen; toisille taas elämä ei milloinkaan saa pukua valmiiksi. Näin mietin usein: sinä lienet saanut käsivarren asemesta joutsenensiiven; niitä lienetkin ihmisiä, joille elämä hät'hätää ennätti tekaista vain pienen hihan. Mutta missä elämältä kuteet katkesi, siitä iäisyys jatkaa, ja sen kudelmassa on hamosia jokaiselle onnen lapsipuolelle maailmassa.
— Sinulla on aina niin kauniita ajatuksia, mummo!
— Sadun ajatuksia minä ajattelen; niissä on todellisuutta minulle.
Ja hetken perästä hän lisäsi, tyynesti myhähtäen: