— Eikö? — hän katsoi tarkasti tohtoriin. — Mitäs te tarkoititte?
— Tarkoitin vain, että teissä on etelämaalaista verta. Sen näkee heti.
Inga kulki reippaasti hänen rinnallaan. Äkkiä hän virkkoi:
— Miksikä te oikeastaan muutitte tänne, perimmäiseen pohjaan?
— Kalastajain ja talonpoikain lääkäriksi.
— Tiedättekö, että täällä on hyvin yksinäistä, melkein liian yksinäistä, niitten, jotka eivät ole täältä syntyisin?
— Tuskin täällä sentään liian yksinäistä minun lienee.
Inga karttoi katsahtamasta häneen, arvasi kumminkin hänen kasvojensa ilmeen, mutta ei ollut ymmärtävinään sitä.
— Mikä teidät ensiksi rohkaisi tulemaan Pohjanmeren rannoille? — kysäisi Inga.
— Se oli jotain pyrähdyksen tapaista, luullakseni. Se oli hyppäys aukeaan mereen; mutta merta mieleni teki.