— Lähden ulkomaille tekemään työtä?
— Ja kun olette väsynyt työhön ja kaipaatte lepoa?
— Niin tämä on viimeinen paikka, jossa levätä tahtoisin, — vastasi Inga melkein kiivaasti.
Toinen katsahti häneen kummastellen, astui pari kertaa lattian poikki ja pysähtyi hänen eteensä.
— Mieleni on paha, — puheli hän, — ylen on mieleni paha. Minäkin pidän tästä vanhasta kartanosta.
— Sitä juuri minäkin ajattelin, — vastasi Inga hilpeästi myhähtäen.
— Mitä ajattelitte?
— Eikö teidän sovi ottaa kartanoa?
— Vuokralle, niinkö?
— Ei, ei; ei vuokria ensinkään. Silloinhan minun pitäisi sittenkin tulla joku kerta tänne, ja se on mahdotonta. Ei! Ostakaa se helpoilla ehdoilla.