"Tämä 'surman suuhun' oli kuin yllätystä.
"Sittemmin olen ajatellut, että kenties ei uhka ollutkaan niin täyttä totta. Ken todella tahtoo kuolla, hän ei siitä muille puhu… Olisi kenties ollut parempi panna koetukselle…!"
* * * * *
"Sain häneltä kirjeen tänään, pitkän, tunteita uhkuvan kirjeen.
"Hän kirjoittaa, että päästyäni vankeudesta me haemme yksinäisen seudun, missä häpeä ei meitä saavuta, missä elämme aivan yksin toisillemme vain… hän ja minä…!
"Mutta sen pitää olla sellainen paikka, missä ei kukaan meitä tunne.
"Hän ei ole kovin rohkea mieleltään. Hän ei voi siirtyä kyllin kauaksi.
"Minusta tuntui, kuin se toinen olisi seisonut takanani ja lukenut kirjettä hänkin; tuntui kuin hänen silmästään olisi iskenyt vihan tuli, tultuamme siihen paikkaan, jossa puhutaan häpeästä, jota meidän pitäisi paeta.
"Muuta ei tähän ole lisäämistä. Hän pysyy yhä edelleen minussa kiinni… se on kaikkea kunnioitusta ansaitsevaa. Ei monikaan nainen ota rangaistusvankia mieheksensä.
"Hän on kestänyt minun kanssani häpeän. Onhan oikeus ja kohtuus, että minä kestän elämän hänen kanssaan…