"Häpeän saattaa sitä paitsi jakaa toisensa kanssa useammalla tavalla.
"On olemassa uljasmielinen tapa, jota en ole milloinkaan tuntenut, ikävöinyt vain — se, joka ottaa kerrassaan koko taakan hartioilleen ja kantaa sitä laulellen.
"On olemassa säälivä tapa, alituisesti valitteleva ja ärsyttävästi osaaottavainen, joka on viedä hengen toiselta.
"On vihdoin olemassa kärsiväinen tapa, äänetön ja tuskaa tunteva, mutta jossa silti on jotain marttyyrimaista ja joka siten juuri hiljaisuudessa kiduttaa uhriansa.
"Hän, tuo toinen, olisi luullakseni käyttänyt tuota uljasmielistä tapaa, ja siitä syystä juuri hän olisi käynyt minulle niin sanomattoman rakkaaksi."
* * * * *
"Aika on jo, huomaan, minun päästä vankeudesta pois. Vankihuoneen ilma on minulle turmiollista: minulla alkaa olla harhanäkyjä.
"Illoin tässä istuissani ja tuijotellessani koppini seinään näen aina himmeäpiirteisen naisen kuvan… Hänen kasvojaan en tunne… hän kääntyy aina selin minuun… mutta silmät minä tunnen, vaikka en ole nähnytkään niitä… ne ovat lämpimät ja suuret, ja voimallinen sielu loistaa niistä. Mielessäni häämöttää hämärästi, että joskus ne kohtaavat minun silmäni.
"Kummallisia nuo aavistukset: minua ahdistaa alati levoton tunne; se sanoo olevan ennakolta määrätyn, että minä olen kohtaava sen sielun, josta eroaminen on raastava rikki minun sieluni…!"
* * * * *