"Nyt huomaan sen olleen pelkuruutta. Minun kävi, niinkuin laulussa sanotaan:
"Tuli tanssien tiellä vastahan' vaimo, kävi lempeäns' suurta tarjoamaan. Ei aikaakaan, minut kahlein kietoi, lupausten ja pyyntöjen kahlein vaan. Miks'en noussutkaan minä Simsonin lailla jo silloin kahleitten katkontaan?
Hän juoman kyynelistänsä keitti. Minä juopuen join hänen maljastaan. Ja hän nähdäni templin rakensi sitten, jota valvovi vihitty puoliso vaan. Miks'en noussutkaan minä Simsonin lailla jo silloin temppelin kaadantaan?
Sä tunnetko lintuja, niitä, jotka käy kumpikin ain' eri oksallen? Eri tahto niin meilläkin ain' on ollut, yhä aattehet soi eri suunnillen. Minut kiedottiin, kuni Simson muinoin… Kovin myöhään raukka mä huomasin sen!"
* * * * *
"Minä näen hänet joka päivä, ja milloin en näe, silloin minä ajattelen häntä. Ei poistu hän mielestäni milloinkaan.
"Hän on hento ja hieno, mutta hän on rohkeamielinen, ja hänessä asuu tuo heleä reippaus, jota minun sieluni janoo, sellainen, että, jos sen ennen olisin kohdannut, se olisi muuttanut toisenlaiseksi koko minun elämänkatsantoni.
"Vaihtaa ajatuksia hänen kanssansa on yhtä kuin hypätä hetkeksi valtameren helmaan: kun sieltä nousee, tuopi aina palasen meren voimaa mukanansa.
"Hän täyttää jok'ainoan sopen minun sisimmissäni, niin että välisti tuntuu, kuin ei siellä olisi sijaa kellenkään muulle, ei edes Kaille. Ei, Kaille pitää siellä aina löytyä sija.
"Tunnen jotain kivistystä joka kerta kun Kai poikaa ajattelen. Minä tiedän, etten ole hänelle enää se, mikä ennen olin.