Inga vain viittasi kuvaan.
— Katsopas tuota päätä, — virkkoi hän; — eikö se ole hyvä?
— Hyväkö? — Mummo sai silmälasit silmilleen tavattoman nopeasti. — Onpa niinkin, erinomaisen hyvä onkin. Mistä sinä sen sait?
— Tietysti siitä yhdestä ainoasta omituisesta ihmisestä näillä seuduin.
— Vai niin vainen? Vai on meillä tällaisia päitä täällä?
— Vähän aikaa sitten ei vielä ollut, mutta nyt on.
— Kuka se on?
— Uusi tohtori tietysti.
— Vai niin!
— Armollinen rouva käy niin äänettömäksi. Väheneekö tuon pään arvo siitä syystä, että sitä kantaa mies, jota on rangaistu?