— Enkös minäkin saisi leikkiä niillä? — kysäisi hän kiihkeästi.
— Et. Silloin ei ne enää olisikaan niin kauniita.
— Miks' niin?
— Siksi, ettei niillä osaa leikkiä muut kuin pienet meren-immet. Kun ihmiset niihin käsiksi käyvät, silloin ne heti särkyvät sirpaleiksi.
— Minun tekisi mieli olla meren-impi, — sanoi Kai, — eikö sinunkin?
Inga nyökäytti päätään. — Tuo ei ollut hullumpaa tuo, — puheli hän itsekseen, katsellen merelle päin ja tyrskyjä ihastellen.
Hän vaipui jälleen mietteisiinsä. Hevonen astui käymäjalkaa särkkien vieritse.
— Katsos, katsos! — huudahti Kai äkisti ja lujista kääröistään huolimatta oikein hypähti ilosta. — Tuolla tulee isä!
Inga säpsähti. Pikku Musta tunsi nykäyksen ja pysähtyi.
— Missä? — kysäisi Inga, kääntyen ympäri.