Musta tintti ei käsittänyt tätä, mutta naisille ominaisella vaistolla hän vastasi, tietämättä itsekään, miten totta hän puhuu:
— Voin ajatella kauheampaakin — voin ajatella, että rakkaus kuolisi — Ja hän lisäsi huolettomasti: — tahi että me itse kuolisimme. Ajatteles, jos nyt sinä ensin menisit pois! — Minun täytyisi mennä toisiin naimisiin, päästäkseni läpi elämän… Pelkään kauheasti yksinäisyyttä… Miksi tuijotat minuun noin?… Aivan varmasti menisin naimisiin… Minun suorastaan täytyisi tehdä se, ett'en tulisi — hulluksi… Etkö luule, että itsekin tekisit samoin?
Kjeld käänsi päätänsä poispäin ja vastasi, katsomatta vaimoonsa:
— Minä en koskaan voisi muistostani hälventää olemattomiin sitä, mikä on olemassa ollut… Vasta sitten kun sen voisin tehdä, saattaisin mennä uusiin naimisiin.
— Rakas Kjeld, mun oma kummallinen Kjeldini! Kuinka armas sinä sentään olet! — ja vaimo tunki molemmat lämpöset kätensä miehensä povitaskuihin. — En ymmärrä, mitä tekisin, jos kadottaisin sinut!
— Entäs minä sitten! — sanoi taiteilija. — Jos sinä menisit pois, ei olisi elämällä enää mitään arvoa minulle… Mutta sen minä tiedän, että jos taide kuolisi minussa, matkustaisin Lontooseen ja rupeaisin katumaalariksi! Vapaampaa ja ylevämpää lazaronielämää en saata kuvailla. Korkealla katto, kaukana seinät ja ympärillä miljoonakaupungin elämä! Katsoppas vaan, miten varoillaan he astuvat miehen ympäri tuolla! Lontoon asukkaat eivät ole pikkumaisia… He kunnioittavat taidetta itse taiteen tähden repaleisenkin miehen harjoittamana. Huomaatko, millä mielenkiinnolla he seuraavat hänen työtään? Katsos tuota vanhaa miestä, joka on suulleen suistumassa, kun niin koettaa päästä näkemään. Ja noita nuoria tyttöjä, jotka kurottautuvat varpailleen. Ja pitkiä poikaviikareita, lakki niskassa, kädet housuntaskuissa, miten he vihellellen katselevat. Ja kaikki ovat he yhtä huvitetut hänen työstään.
Musta tintti tömisti kärsimättömästi jalkaansa kadun kivitystä vastaan.
— Eikö jo lähdetä? — sanoi hän.
— Ei, jääkäämme katsomaan kuvan valmistumista, — pyysi Kjeld.
Rouva keikautti niskaansa taaksepäin ja helähti nauruun, rajun vallattomaan.