Sanny perehtyi heti uuteen ympäristöönsä. — Miten hauskaa on olla vieraisilla omassa kodissaan! — arveli hän. — Ja siskot ovat tosiaankin olleet herttaisia! Hienoimmista kaupoista he ovat hankkineet kaikki tavarat. Katsos, Kjeld, tätä sohvaa, miten aistikas se on! Tule koettamaan sitä!
Kjeld istahti aatoksissaan vaimonsa viereen pehmeille patjoille.
— Sinä et sano mitään, — virkkoi Musta tintti loukkautuneena.
— En, sillä… minä kaipaan tässä jotain. Kaipaan sinua itseäsi.
Mikä on sinua tässä kaikessa?
— Minua…?
— Niin, miksi eivät sinun kätesi ole järjestäneet kotiamme?
— Mutta Kjeld! Minähän olin häämatkalla… Ja sitä paitsi ymmärtävät sisareni tämmöiset asiat paljoa paremmin kuin minä… Katsoppas tuota kirjailtua ompelupöytää. Eikö se ole soma?
Taiteilija nyökkäsi päätään.
— Istu sen ääreen, — sanoi hän, — silloin se haastelee minulle jotain. Nyt on kaikki täällä niin kuollutta ja vailla tarkoitusta. — Hän katseli etsien ympärilleen. — Eikö täällä ole mitään sinun ennen käyttämääsi, mitään, joka olisi ollut sinun huoneessasi ennen?
— Ei ole! Mutta sehän on juuri suurenmoista tässä, että kaikki on uutta.