— Mitä sinä oikeastaan tahdot minusta? — sanoi hän, jääden seisomaan vuoteen jalkopäähän. — Ethän tahtone, että kiittäisin sinua, kun annoit lapsen kuolla, säästääksesi itseäsi! Jos olisit ponnistellut itsesi kärsimysten läpi, olisin rakastanut ja ihaillut, kunnioittanut ja siunannut sinua, vaikkapa lapsi olisikin kuollut. Minä en olisi voinut tuntea surua lapsen kadottamisesta sen ilon tähden, että sinä elät! Mutta nyt sinä olet kiertänyt kärsimykset, ja nyt elää lapsi minussa, vaikkapa se on kuollut, ja sinä olet minulle kuollut, vaikka elätkin!
Sanny ei vastannut mitään. Kauhistuen hän vaan tuijotti mieheensä. — Sitten hänen päänsä vaipui takaisin pielukselle, ja hän meni tainnoksiin.
Silloin tuli lääkäri paikalle, työnsi Kjeldin ankarasti syrjään, sanoen:
— Mies, oletteko hullu! Vai tahdotteko tappaa vaimonne!
Kjeld huomasi heidän kaikkien puuhaavan kiireesti, sairasta virvoitellakseen, mutta itse hän katseli aivan tyynesti tätä kaikkea. Hän tiesi, ettei hänen vaimonsa tunteet ole kovin syvällisiä, ja ettei mielenliikutus häneltä henkeä ota. Kun sairas avasi silmänsä, nyökkäsi Kjeld vaan päätään hänelle ja meni takaisin arkihuoneeseen. — Hän otti lapsen käsivarsilleen ja alkoi kävellä sen kanssa edestakaisin huoneessa. Hän ei huomannut kantavansa kuollutta, hän tunsi vaan, että se oli jotain läheisesti omaa… suorastaan osa hänestä itsestään… Se oli hänen elämänsä lupaus, hänen miehuutensa toivo, hänen sairaan sielunsa terveys.
— Kuulkaa nyt! — tohtori koputti kahdella sormellaan Kjeldiä olkapäälle. — Lapsi on haudattava niin pian kuin mahdollista, sekä teidän että vaimonne tähden… Se on aivan välttämätöntä, sanon minä.
Kjeld vilkasi pikaisesti tohtoriin. Hän tunsi itsensä sairaaksi, mutta huomasi heti, että tässä täytyy teeskennellä, ja melkein ylenluonnollisella voimanponnistuksella hän rohkaisi mielensä. Hän laski lapsen takaisin sohvalle ja tarttui hattuun, joka oli pöydällä.
— Minä lähden heti toimittamaan kirstua, — sanoi hän.
Tämä liikutti lääkäriä.
— No, enhän minä tarkoittanut sillä tavalla, — sanoi hän; — senhän voitte jättää jollekin toiselle toimeksi.