* * * * *
Oli valoisa päivä lopulla huhtikuuta. Kjeld maalasi ateliassaan.
Hän työskenteli kuumeentapaisella innolla, poistuen väliin vähän matkaa taulustaan ja lähestyen sitä taasen.
Modelli — pieni yhdeksänvuotias poikanen — seisoi alastomana eräässä atelian nurkkauksessa, pidellen kädessään suurta rypälettä ja värisi vilusta.
Sanny avasi oven ulkoapäin ja astui sisään.
— Miten soma tuo on! — sanoi hän, katsahtaen heti poikaan.
Kjeld nyökäytti päätään.
— Ketä hän muistuttaa sinun mielestäsi?
— Ketäkö muistuttaa? — toisti Musta tintti ja lensi punaiseksi. —
Enpä tiedä…
Kjeld naurahti lyhyeen.