— Sen, sen… yli-asianajajan kanssa.
— Minkä yli-asianajajan?
— No, hyvänen aika! Sen, jonka kanssa rouva aikoo mennä naimisiin tietysti. Ettekö ole kuullut, että tänään annetaan niin erinomaisen kaunis kappale Dagmarteatterissa?
Kjeld katsoi hetkisen tyttöön. Sitten hän naurahti äkkiä ääneen.
— Mitäs te nauratte? — sanoi palvelijatar loukkautuneena ja astui vaistomaisesti pari askelta taaksepäin.
— Minä vaan ajattelin sitä hupaista näytelmää, — sanoi Kjeld. — Siitä tulee oikein iloinen ilveily… Rouvan tulee varmaankin hyvin hauska olla.
— Niin, herranen aika! Rouva on aina niin iloisella tuulella, kun tulee kotiin teatterista.
Kjeld tarttui kiinni oven ripaan.
— Milloinka häät on? — kysyi hän.
— Ei sitä vielä tiedetä… Ihmiset haastavat, että on hankittava lupakirja kuninkaalta, sillä mies kuuluu vielä elävän, mutta hän on parantumaton.