— Minne, hyvä herra? — kysyi ajuri, kääntyen vaunuihin päin.

— Satamaan! — ja akkuna paiskautui äkkiä kiinni.

Ajuri murisi jotain epäselvistä ohjeista, joita ei kukaan ymmärrä. Mutta kun hän lienee käsittänyt, että enempi tiedusteleminen tässä olisi turhaa, niin antoi hän hevosensa juosta hölköttää läpi kaupungin ja alas satamakadulle.

Täällä hän pysähtyi ja kysyi, mille laivalle herra tahtoo.

— Ensimäiselle, joka vaan menee Lontooseen, — kuului lyhyt vastaus.

— Tänä iltana ei enää mene laivaa, — selitti ajuri.

— Sitten olen yötä laivalla. Aja eteenpäin!

Ja ajuri ajoi, kunnes pysähti suuren englantilaisen höyrylaivan luo. Miehistöllä oli ollut lupa käydä maissa. He olivat sieltä palattuaan juuri astumaisillaan taas laivaan.

Kjeld hyppäsi ulos vaunuista, maksoi ajurin ja tunkeutui merimiesten joukkoon, kantaen laatikkoa selässään ja matkalaukkua kädessä.

— Milloin lähdette? — kysyi Kjeld lähimmältä mieheltä.