— Oletteko sairas, herra? — kuului perämiehen ääni, ja hän koputti samassa kovilla rystysillään hytin ovea.
Kjeld kavahti pystyyn, hypähti vaistomaisesti oven luo ja ponnistautui hartioillaan sitä vastaan, muistamatta, että hän hetki sitten itse oli lukinnut oven huolellisesti.
— En ole, — sai hän vaivoin sanotuksi. — Ei minua mikään vaivaa.
Mutta oven luota hän ei poistunut, ennenkuin kuuli perämiehen raskaitten askelien kaiun kuolevan pois kannen etäisimpiin osiin.
Tuskallinen ajatus iski äkisti Kjeldiin. Mitähän, jos hänet löydetään täältä ja viedään väkisin takaisin sairaalaan? — Hän huomasi nyt itsekin olevansa sairas jälleen, sairaampi kuin koskaan ennen, mutta ponnistamalla tahdonvoimaansa hän pakotti itseään olemaan hiljaa.
Hän otti esille lompakkonsa ja laski sen sisällyksen. Siitä kertyi noin kaksi sataa kruunua. Sillä summalla hän pääsee Englantiin ja kenties tulee toimeen Lontoossa noin kuukauden tai vähän päälle. Onhan sekin ajan voittamista, pääseehän hän ainakin piiloon, ja muusta hän ei tällä hetkellä välittänytkään.
Hän heittäytyi täysissä pukimissaan levolle hyttiinsä ja vaipui raskaaseen uneen.
Hän nukkui niin sikeästi ja näki niin eläviä unia, ettei hän, seuraavana aamuna hoiperrellessaan ylös vuoteeltaan, itsekään tiennyt, mikä oli ollut unta, mikä todellisuutta.
Hän oli uneksinut seisovansa taivaan valtakunnan ovella, ja hänen tuli maalata elämänsä suurin teos, se, josta hän oli unelmoinut hamasta siitä asti, kun saattoi pitää pensseliä kädessään!… Sateenkaari oli hänellä stafliana, rientävät hattarat kankaana ja aurinko puitteena. Hänen silmäinsä edessä väikkyi tuhansia säteileviä värejä ja kuvia. Mielikuvitus laajeni laajenemistaan, aatokset kasvoivat suuriksi, muodot tulivat niin eläviksi. Hänestä tuntui kuin hänen ruumiinsa vähitellen hajoamistaan hajoaisi. Aurinko paistoi. Hän ei voinut sen voimaa vastustaa.
Tämän kaiken hän tahtoi maalata!… kaiken sen, minkä hän tunsi, ja kaiken, mikä hänen aatteissaan aaltoeli, mutta hänellä ei ollut sivellintä eikä palettia, ja epätoivoisena hän silmäili ympärilleen, löytääkseen niitä…