— Minä ilmoitan kirjallisesti illalla, — sanoi hän ja hiipi hiljaa alas portaita myöten.
Mutta ei hän milloinkaan enää mennyt sille kadulle. Hän karttoi vaistomaisesti kaikkea, mikä saattaisi muistuttaa hänelle entistä oloa Lontoossa.
Sen sijaan hän haki seuraavana päivänä paikan, missä hän neljä vuotta sitten oli nähnyt katutaiteilijan piirtelevän kivilaatoille, mutta paikka oli tyhjä. Kjeld kysyi syytä tähän eräältä poliisilta.
Katumaalari oli kuollut pari kuukautta sitten, kertoi poliisi, eikä ollut vielä uutta hakijaa tullut tähän paikkaan.
Kjeld otti palasen punaliitua taskustaan ja sanoi aikoneensa hakea sitä.
"The policeman" hymyili epäilevästi. Hän katseli Kjeldin päällystakkia; se oli hienointa verkaa.
— Eihän se sovi — sanoi hän. — Te laskette leikkiä, mylord.
Vastauksen sijasta heittäytyi Kjeld alas kivilaatoille ja piirsi parissa minuutissa sisäosan Towerin linnan pihasta ja St. Jamesin palatsin.
— Hyljätäänkö hakemus? — kysyi hän, katsahtaen ylös poliisimieheen, joka hämmästyksestä äänettömänä silmäili piirroksia.
— Mylord! — sanoi hän. — Te olette ulkomaalainen. Miksi ette helkkarissa käytä kykyänne taulujen maalaamiseen, vaan tahdotte loikoa tässä piirtelemässä käytävillä?… Oletteko tekin värisokea, niinkuin tuo vainaja?