— Silloin en voi suostua tarjoukseenne.
Vieras istui kuin kivettyneenä. Hän yskähti pari kertaa, peittääksensä hämillään oloaan, mutta sanoi sitten äkisti suopealla äänen soinnulla:
— Saattaahan palkka helposti nousta jonkun verran, jos olemme tyytyväisiä teihin…
Kjeld nousi ylös ja käänsi selkänsä puhujalle.
— Sir, — sanoi hän, — minä en myö vapauttani.
Nyt suuttui ystävällinen gentleman.
— Mies, oletteko hullu! — sanoi hän. — Ymmärrättekö, mitä te työnnätte luotanne?
Kjeld nyökäytti päätään, tyynesti ja välinpitämättömästi; ilmestyipä vielä pieni hymykin hänen huulilleen, hänen vastatessaan:
— Kyllä, sir. Siksipä juuri pyysinkin saada ensin ruokailla. Nälissäni ei olisi mulla ollut rohkeutta kieltäytyä; nyt on. Älkää minua sen enempää ajatelko. Te löydätte kyllä jonkun toisen, jonka kanssa voitte tehdä kauppojanne paremmalla onnella, jonkun, jolle vapaus on vähemmän kallisarvoinen kuin minulle. Hyvästi, sir, ja kiitos tarjouksesta!
Kjeld otti hattunsa ja läksi, mutta toinen, harmistuneena kiellosta ja vimmoissaan siitä, että Kjeld oli lukenut hänen ajatuksensa, seurasi myös ulos kadulle.