1859.
20. Enkelit.
"Oi mun hellä enkelini!"
Sulhasmiesnä laulelin.
Enkeliksein saanut olin
Soman pikku mamselin.
Pian hellän enkelini
Waimokseni sitten sain,
Ja tuo enkeli se vaihtui
Silloin pelkkään: "armahain!"
Kuinka lienee sitten käynyt.
Hän sai pojan pienoisen.
"Hellä enkelini" sain nyt
Hänest' aina kuulla sen.
Pian hellä enkelimme
Oli pitkä varreltaan,
Ja nyt häll' on enkelinsä,
Jolle laulaa aina vaan.
1859.
21. Huokaus.
Ruusun tuoksu silloin on kauneimmaan
Kun se kuihtui, jääden sun muistoos vain,
Kaunehinna, tähti, sun nähdä saan,
Kun käyt peittoon pilvien harmajain.
Silloin olit, ystävä, kaunoisin
Kun sa minun luotani lähdit pois.
Ja oli, kuni petturi-tyttökin
Kaunein minut jättäessään ollut ois.