Toivoa ja nauttiakin hetkinen,
Menettää, ei kaivatakseen yksin vain,
Mutta aina lempiä laill' enkelten
Kaunis osa maailman on asujain.
1859.
22. Iloisessa seurassa.
Tyttöjen, kuoleman viemien, malja!
Heidän, jotk' auvoissa unelmissaan
Ja päivyen koitteelle hymyten vaan
Pääs' armahan kuoleman enkelin
Pois maailman kodista kotihin.
Jok' on taivas.
Hellästi multa nuo suloiset kätkee.
He tiennehet vilpistä lemmen ei.
He nukkuvat niin kuni läps, min vei
Ilmi leikistä: seppeie rinnallaan,
Hymy leppeä huulilla toisinaan
Niin Hiljaa.
1859..
23. Vertailu.
Meidän uusimmat kirkko-isät
Oli tullehet kokoukseen
Ja latinaa, latinaa pelkkää
He jaaritti toisilleen.
Ja pyhistä isistä kirkon
Siin' innolla haasteltiin,
Ja asiat puettiin kaikki
Niin viisaihin lauselmiin.
Ne puhuivat Luojasta taivaan
Ja pyhästä hengestäkin,
Mut toisensa helvetin vaivaan
Ne kirosi useemmin.