"Vielä ei ollut minun viimeinen päiväni tullut", sanoi ukko itseksensä, vitkalleen astuen kiviaidan luo, jossa ampuminen jo oli alkanut.
5.
Ennenkuin menemme edemmäksi kertomuksessamme, tahdomme tässä kertoa sitä tilaisuutta, jolloin Erkki Ollikainen sai "kunnianmerkkinsä urhollisuudesta sodassa", ja jonka jälkeen hän oikein todenteolla omisti voimansa ja kykynsä vihollisen karkoittamiseen.
Oltiin toukokuun alussa v. 1808, jolloin Venäläisillä oli suuria määriä muonatavaroita koottuna Iisalmessa. Siellä oli nimittäin vähinnäkin kaksisataa isoa kuormaa ruokavaroja itä-Suomessa liikkuvan venäläisen armeijan tarpeeksi. Kaksi vahtijoukkoa suojeli varastoa, nimittäin yksi Iisalmessa ja toinen Valkeamäellä. Ylipäällikkönä oli katteini Baronovits.
Eräänä päivänä tuli suomalainen talonpoika Sandels'in tykö ja pyysi puhutella häntä tärkeästä asiasta. Mies päästettin sisälle ja kertoi silloin kuulleensa, metsissä ja saloissa harhaillessaan, että Venäläisillä oli suuria muonavaroja Juvankosken ruukilla Kuopion läänissä ja Nissilän kirkon luona. Sittekuin Sandels hetken aikaa oli tutkinut talonpoikaa, ja huomattuaan ettei hän ollut petturi, lähetti hän majuri Bofinin sadan miehen kanssa Oulun pataljoonaa Kajaanin kautta marssimaan yllämainitulle ruukille joko valloittamaan taikka polttamaan siellä olevat varat. Mutta matkalla sai Bofin tietää ettei Juvankoskella löytynytkään mitään venäläisiä varoja. Hän kääntyi sentähden ja marssi suoraan Nissilän kappelia kohden. Puoliyö oli jo tulossa kun hän ehti sinne. Paikkakunnan väestöltä sai hän varman tiedon siitä etkä runsaita ruokavaroja todella oli koossa lähellä kirkkoa.
Vähän levättyä kirkkoa ympäröivässä metsässä, hyökkäsi hän yht'äkkiä vihollisen kimppuun, joka perin hämmästyi tästä arvaamattomasta tervehdyksestä. Lyhyt taistelu nousi nyt, mutta päättyi niin, että Bofin otti kuusi vankia, loput vahtijoukkoa pakeni. Kun varakuormat luettiin huomattiin niitä olevan kahdeksankymmentä kappaletta.
Vaikka hän oli saanut näin hyvän saaliin, ei majuri kuitenkaan tahtonut heti palata takaisin. Hän aikoi tehdä tehtävänsä uljaaksi ja päätti käydä vakailla tervehdyksillä Iisalmessa. Nissilän kirkolla viipyi hän vaan niin kauvan, että sotamiehet ehtivät aterioida ja vähän levähtää alkavaa marssia varten.
Juuri auringon noustessa saapui muuan Nissilän venäläisistä pakolaisista Iisalmeen. Miesparka oli niin peljästynyt ja väsynyt, että hän ainoasti suurimmalla ponnistuksella saattoi pysyä pystyssä. Hän tapasi oitis katteini Baronovitsin, joka paraillaan tarkasti väkeänsä.
Venäläinen katteini oli tuima herra, joka ei alammaisissaan kärsinyt vähintäkään arkuutta. Kun hän näki pakolaisen surkean muodon, ärjäsi hän äänellä, joka oli kuin ukkosen jyrinä:
"Mikä sinun on, mies? Mistä sinä tulet?"