"Nissilästä", vastasi mies peljästyneenä.
"Nissilästä", kertoi katteini ja tähysti sotamiestä. "Onko sinulla kirjettä sieltä?"
"Varat ovat otetut".
Baronovits hypähti ja tuli vihasta kuolonkalpeaksi. Vaivoin sai sotamies väistettyä sitä iskua, jolla katteini vimmassaan tavoitti häntä. Kun hän aikoi rientää pois, ärjäsi katteini taas:
"Seis! Alallasi, jos henkeäsi rakastat, ja kerro mitä siellä on tapahtunut".
Kun sotamies oli lopettanut kertomuksensa sanoi katteini:
"Oletko varma siitä, että vihollinen aikoo tulla tänne?"
"En varma, mutta minä kuulin siitä puhuttavan eräässä kylässä kirkon pohjoispuolella".
Viittauksella annettuaan sotamiehelle luvan poistua, astui hän tuumivana sinne, missä koko varasto oli kuormitettuna vaunuihin, pitkien sitä varten tehtyjen puusuojusten alla. Hän pysähtyi eteläisimmän kohdalla.
"Näitä ei jätetä vihollisen valtaan", mumisi hän itsekseen. "Ennen poltan itse kaikki tyynni".