"No missä hän sitte saattaisi olla?"
"Vihollistemme käsissä. Hän on epäilemättä joutunut saman kohtalon alaiseksi kuin Erkin nuori morsian!"
Katteini Malm tuumi hetken. Sitte astui hän rivakkaasti Erkki Ollikaisen luo, laski kätensä hänen olalleen ja sanoi, syvän vakaisuuden kuvastaessa hänen miehevillä kasvoillaan:
"Herää, Erkki! Et sinä vaikeroimisella ja toimettomuudella saa morsiantasi takaisin. Toimi sillä rohkeudella ja miehuudella, jonka Luoja on sinulle antanut, niin saat nähdä että Hän myös antaa työllesi menestyksen, sillä mieletön ja maltiton mies ei saa suuria tekoja aikaan!"
"Te olette oikeassa, katteini", sanoi Erkki hypäten ylös. "Antakaa anteeksi, että ensimmäinen suru lannisti minua. Tästedes tahdon näyttää että minä sekä voin että tahdon toimia. Pojat", huusi hän ympärillään oleville talonpojille, jotka olivat ottaneet osaa ensimmäiseen taisteluun kirkon vieressä, "tahdotteko seurata minua ryssiä pyytämään?"
"Tahdomme, tahdomme!" huusivat kaikki mielissään.
Nyt vanha lukkarikin tulla tyllytteli muiden luo. Malmin sotamiehet olivat auttaneet hänen alas katolta, mutta hän oli kavutessaan repinyt vaatteensa arveluttavaan määrään. Hän näyttikin sangen naurettavalta, kun hän vasemmalla kädellään piteli housujensa jätteitä, ojentaessaan oikeansa Erkille sanoen:
"Istuessani katon harjalla näin Venäläisten kulkevan pohjoiseen päin".
"Kiitos ilmoituksesta", vastasi Erkki ja pudisti sydämellisesti ukon kättä, "ja kiitos siitä että soitit tänne katteini Malmin! sitä ei milloinkaan Savossa unhoteta".
"Oh … hoo … hm … hm … se on liikaa … täytin vaan velvollisuuteni", änkytti ukko, kun eivät ainoasti katteini Malm ja rovasti Sievo, vaan majuritarkin lämpimästi kiittivät häntä. "Herra jestas, minä olen valmis soittamaan, niin vaikkapa monta viikkoa, jos vaan siten saisin soitettua tuon kirotun ryssän maasta pois".