Nähdessään upseerien kysyviä silmäyksiä jatkoi hän:
"Puhjonsaarella löivät kasakat erään hyökkäyksen takasin ja tiellä Räimän ja Kasurilan kyläin välillä oli jääkäreillä tulinen ottelu länsipohjalaisten kanssa katteini Gyllengahmin johdolla. Tosin täytyi meikäläisien peräytyä, mutta vihollisen tarkoitus tutkia meidän asemaamme kylässä tehtiin kokonaan tyhjäksi. Kärsikäätte, hyvät herrat; jahka ruhtinas Dolgoruki ehtii tänne, niin tuleepa, pahuus vieköön, toinen ääni kelloon Toivolassakin. Sandels ei kauvemmin meitä uhkamiellä sieltä kohtele".
"Se on totta", arveli eräs toinen ylempi upseeri, "mutta mitä hänestä on huolimista, kun meillä on pahempi vihollinen lähempänä!"
"Pahempi vihollinen! Kuka se on?"
"Oletteko unhottanut katteini Malmin, markiisi Paulucci?"
"Pah, hän ei toimita mitään suuria", vastasi markiisi ylpeästi.
"Saattaa olla", lausui katteini Demonov, "mutta kaikissa tapauksissa hän nyt rientäen marssii suoraan Pelkjärven kirkolle".
Paulucci oikein hypähti. Siellä oli nimittäin hänen päävoimansa.
"Kuinka sen tiedätte, katteini?" kysyi hän hätäisesti.
"Luotettavien vakoojien kautta".