Paulucci ei vastannut mitään pitkään aikaan. Vihdoin ravisti hän uhkamielisesti päätänsä ja sanoi:
"Olkoon kuinka tahansa, niin kyllä me hänelle siellä vastuksen vedämme. Mutta nyt toistakin asiaa. Ettekö te, hyvät herrat, luulisi lasin hyvää viiniä ja palasen purtavaksi maistuvan hyvältä. Tosin on vielä sangen varhainen, mutta ei sodassa saa olla niin tarkka. Meillä oli eilen ja yöllä tarpeeksi kova työ tutkiessamme mihin olisi sopiva laittaa varustuksen tällä saarella. Te, katteini Demonov, näytätte ainakin semmoiselta, että ruoka maittaa teille".
"Totta, herra markiisi", vastasi katteini, joka ei vielä ollut varsin hyvällä päällä öisen juomingin perästä Antin luona. "Ruoka ei nyt ole hullummaksi".
"Ahaa, se maistuu siis paremmalta kuin levätä kauniin tytön helmassa", lausui majuri Tsherenov nostaen leikillisesti sormeansa.
"Kuinka niin? Mitä tarkoitatte?" huusi Paulucci, joka oli kauniimman sukupuolen hartaita ihailijoita. "Onko katteinin onnistunut löytää kaunis tyttö tällä seudulla? Olen minäkin koettanut, mutta ainakin tähän asti turhaan".
"Oh", arveli Tsherenov olevinansa huomaamatta Demonovin salaisia viittauksia, "se mies ei tyydy yhteen kaunottareen, hänellä on niitä kaksikin".
"Ne me ja'amme sitte", huudahti Paulucci. "Ruokaa ensin, sitte viiniä ja naisia. Tulkaat, hyvät…"
Hän ei saattanut lopettaa puhettansa, sillä samassa kaikui laukaus ulkoa. Kaikki upseerit riensivät akkunoille ja se, mitä he näkivät, sai heidän vaalenemaan.
Suljettuna joukkona ja nopein askelin marssi Fieandt'in joukko suoraan metsättömän aukean ylitse, huolimatta vähääkään Venäläisten luodeista. Luutnantti oli päättänyt valloittaa talon ja vangita vihollisen esikunnan, maksoi se mitä maksoi. Jos paikka olisi ollut metsäinen, että hän olisi saattanut kätkeä väkensä, olisi hänen rohkea tuumansa epäilemättä onnistunut.
Suomalaisen joukon uhkaava ilmestyminen saattoi Venäläiset pahaan hämmästykseen. Mutta se haihtui pian. Ei muu saattanut heitä pelastaa kuin nopea pako.