"Suomalaiset ovat kimpussamme", huusi hän. "Pian…"
"S——na vieköön heidät!" huusi Jussila hypäten ylös. "Pitääkö minun tuumani menemän tyhjään juuri kun se on täyttymäisillään?"
Samassa kuului nopeita askelia. Venäläiset upseerit juoksivat ohitse veneille. Samassa näkyi myös Demonov ovella.
"Pian veneille", huusi hän, "ei minuuttiakaan hukkaan!"
Näin sanoen riensi hän tarttumaan Annaan, mutta Antti työnsi hänen takasin.
"Älkää koskeko häneen", huusi hän. "Minä otan hänen itse".
Demonov raivostui vimmatusti. Hänen täytyi poistua ilman saalistansa.
"Seuraa minua", huusi Antti sitte. "Minä tiedän toisen venheen. Emme me tarvitse venäläisiä".
Katri ja Anna katsoivat toisiansa ja molempien katseissa kuvastui sama ajatus, nimittäin puolustus. Pienestä akkunasta saattoivat he nähdä kuinka suomalainen joukko nopeasti hyökkäsi taloa ja siitä vasemmalle pakenevan yliesikunnan perässä. Tämä näky antoi heille uutta rohkeutta ja uutta toivoa.
"Tule nyt", ärjäsi Jussila ja meni Katrin luo. "Älä luule, että sinä minusta pääset!"