Ovella näkyi samassa kookas mies ja sen takana kolme Savon jääkäriä.
"Emme siis myöhästyneet", huusi Erkki, sillä tuo mies oli hän. "Ei yhtään armoa konnille!"
Mutta eivätpä Antti ja Jussila niin vähällä saaliistansa luopuneet.
Pudotettuansa heidät laattialle, asettuivat he puolustusasentoon.
Venäläinen yliesikunta oli kuitenkin ennättänyt veneille, josta oitis alkoi vilkas ampuminen, joka esti Suomalaisia lähenemästä. Fieandt kääntyi sen sijaan Pohjosen tuvalle, jossa Erkki ja hänen jääkärinsä tekivät mitä suinkin voivat temmatakseen molemmat naiset Antin ja Jussilan käsistä.
Mutta eipä heitä helpolla lannistettu. Suomalaisten soturien joukossa oli Antti huomannut monta Vaajasalolaista, jotka kaikin voimin auttoivat puolustajiansa. Kaikki olivat he Antin vihollisia, ja hän tiesi sentähden, ettei hänellä ollut armoa toivomistakaan. Sama ajatus tuli Jussilaankin nähtyänsä Erkin.
Pohjoissuomalaiset päättivät sentähden myödä henkensä niin kalliista kuin suinkin eikä jättää vastustajilleen naisia elävinä.
Erkki tunsi hyvin Jussilan vihan itseensä ja tiesi siitä päättää, ettei hän muulla kuin onnella saattanut saada vaimoansa terveenä takasin. Hän piti kokonaan turhana puheella voittaa asia.
"Niin pian kuin jalkasi tälle puolen kynnystä lasket on Katri kuoleman oma", sanoi Jussila hirveällä äänellä. "Minä tiedän loppuni olevan läsnä, mutten minä täältä yksin lähde. Siinä sinulle viimeinen sanani!"
Mutta "alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo", sanoo vanha sananlasku, ja se kävi tässäkin toteen. Katri tointui myös melusta. Ainoalla silmäyksellä oli hän käsittänyt aseman, ja kun hän näki Erkin epätoivon uljuudella taistelevan hänen pelastukseksensa, oli hän pian tehnyt päätöksensä.
Taistelun hänen miehensä ja Jussilan välillä olleen korkeimmillaan, ja juuri kun Erkki käyttäen koko voimaansa pakoitti vastustajansa peräytymään pari askelta, teki Katri päättävän ja uljaan naisen tehtävän. Hän heittäytyi nimittäin koko voimallansa Jussilan jalkoihin. Tämä, joka ei tätä hyökkäystä osannut aavistaakaan, horjui ja putosi seljällensä. Tosin hän kaatuessaan koetti lyödä Katria puukollansa, mutta tämä nuori nainen heittäytyi salaman nopeudella sivullepäin ja hänen onnistui siten välttää kuoleman.