"Minulla on sinulle eräs ehdotus, rakas Agda", kuiskasi nuori aseseppä samalla hellästi puristaen nuoren tytön kättä.
"Mikä ehdotus se on?"
"Sinähän tiedät, että Anna-täti mielellään tahtoo pitää sinua silmällä näin levottomina aikoina. Onko sinulla mitään sitä vastaan, että — —?"
"Kuningas tulee! Kyllä se on varmaankin hän, joka tuolla ratsastaa", kuului samassa huudettavan väkijoukosta. "Eläköön Kustaa kolmas!"
Ja suuresta kansanjoukosta kuului yht'aikaa valtava innostuksen huuto, joka mahtavana jyrinänä levisi kauvas joelle ja kaupungin kaduille saakka. Riemuhuutojen raikuessa marssi Kustaa III joukkojensa etupäässä kaupunkiin.
Mutta juuri silloin kun Granmar oli aikeissa viedä rakastetun Agdansa joen yli, tapasivat Briitta ja Saituri-Pelle heidät.
"Sinä naisryöstäjä!" kirkui Briitta ja näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut hyökätä nuoren asesepän kimppuun, "olipa hyvä, että sinut tapasin, jotta — —"
"Minä seuraan Granmaria!" lausui Agda äkisti, keskeyttäen hänen puhetulvansa.
"Et seuraa", sanoi Briitta. "Kyllä minä sinut vielä aisoissa pidän, sen saat kyllä vielä nähdä!"
Saituri-Pellekin puuttui nyt puheeseen ja lopullisena seurauksena siitä oli se, että nuoren tytön täytyi seurata iso-äitiään. Vahingonilo kuvastui selvään Saituri-Pellen kasvoilta, kun hän sanoi: