"Kyllä, isä Stehn. Kuka tietää, vaikka Pellellä ja Briitta Kronilla olisi urkkijoita, jotka seuraavat jälkiämme, ja — —"
"Sitä minä en usko", keskeytti ukko Stehn päättävällä ja varmalla äänellä.
"Sitä parempi, jos ei olisi", sanoi Granmar. "Joka tapauksessa pidän kuitenkin parhaana olla mahdollisimman varovainen. Se ei meitä ainakaan vahingoita."
"No niin, siinähän voit kyllä olla oikeassa. Mutta mihin varmaan paikkaan piilottaisimme veneen?"
"Etsikäämme jokin sopiva vuorenonkalo. Tuulenpa että täällä sellainen kyllä löytyykin."
Jonkun aikaa etsittyään huudahti ukko Stehn:
"Tule tänne, niin saat nähdä!" Ja kun Granmar tuli paikalle, jatkoi ukko, osoittaen vuorenonkaloon: "Etkö luule, että se tuolla voi olla piilossa?"
"Erinomainen piilopaikka, isä Stehn!" puuttui nuori aseseppä puheeseen. "Onkalohan on mutkikas, ja jos voimme vetää veneen mutkan sisään, niin — —"
"Mutta", keskeytti ukko Stehn miettivän näköisenä, "jos meidän täytyisi lähteä täältä tavallista pikemmin, niin kuinka saisimme tarpeeksi joutuun veneen takaisin veteen?"
"Mitä tarkoitattekaan, isä Stehn?" uteli Granmar hämmästyneenä. "Kyllähän me kahteen mieheen voitamme ukko Pellen ja Briittan."