Granmar ja ukko Stehn ryömivät niin likelle toisiaan kuin mahdollista.
"Mitähän se mahtoi merkitä? Jokin pahaa ennustava salamerkkikö?" Arvoitus selvisi pian, kun kuului puoliksi ääneen lausuttu:
"Granmar!"
Tähän vastasivat ukko Stehn ja nuori aseseppä yht'aikaa:
"Agda!"
Silloin unohti nuori tyttö varovaisuuden. Nopeasti kääri hän esiliinan toisen kätensä ympäri ja parin sekunnin kuluttua olivat hökkelin ikkunat, jotka jo ennestäänkin olivat särössä kappaleina.
Siitä syntynyt helinä herätti ukko Saituri-Pellen, joka koko ajan oli nukkunut. Hän nousi kiireesti ylös ja huusi:
"Mitä se on?"
"Ottakaa hänet kiinni, isä Stehn", kehoitti Granmar, "sillä aikaa minä vapautan Agdan."
Ukko Stehn ei viivytellytkään hyökätäkseen vanhan saiturin kimppuun. Rivakasti heittäysi hän Saituri-Pellen päälle, joka hyökkäystä odottamatta kaatui selälleen. Ukko Stehn painoi polvensa hänen rintaansa vasten ja sähisi: