"Älkää häntä uskoko! Hän on aseseppä, joka on jakanut kaikki aseensa kaupungin puolustamiseksi."
Tästä ilmiannosta oli se seuraus, että heidän kaikkien täytyi antautua vangeiksi. Saituri-Pelle oli toivonut pääsevänsä vapaaksi, mutta siinä hän kokonaan erehtyi. Pyyntöönsä, saada palata takaisin kaupunkiin, vastasi Sverre Haraldinpoika:
"Kyllä sinä kuulut samaan joukkoon kuin toisetkin, muuten et olisi ollut heidän seurassaan."
"Ei, herra, minä olen — —"
"Vait'!" keskeytti kapteeni. "Sen, että sinä olet oikea hirtehinen, olen jo kyllä tietänyt, ja kuka tietää, mitä tekisitkään, jos pääsisit vapaaksi? Korpraali Gudmar", jatkoi hän sitten kääntyen vanhaan sotamieheen, "pidä tarkoin silmällä erittäinkin tuota vanhaa kettua! Häneen ei ole luottamista."
Kun vangit kuulivat nämä kapteenin sanat, huomasivat he, että olisi turhaa pyytää kapteenia laskemaan heidät vapaaksi. Hiljaa ja alakuloisina seurasivat he sotamiestä, mihin kaikkiin kohtaloihin vielä joutuisivatkaan, eivät he luonnollisesti tietäneet.
Silmäys, minkä Saituri-Pelle loi vihollisiinsa, merkitsi enemmän kuin tuhannen sanaa.
* * * * *
Aikaisin aamulla tuli Briitta Kron takaisin. Kauvan etsi hän tuvasta ja sen ympäriltä poikansa tytärtä ja Saituri-Pelleä, mutta kun ei hän kumpaistakaan löytänyt ja koska hän sitäpaitsi sai pakolaisilta kuulla, että vihollisarmeija oli jo Hisingenillä, palasi hän niin nopeasti kuin taisi takaisin kaupunkiin, jossa hänen kertomuksensa tuntuvasti lisäsi yleistä hämminkiä.
10.