"Hyvä Jumala! Kunhan hän ei vaan tekisi sinulle mitään pahaa", kuiskasi Agda Granmarin lähtiessä seuraamaan kapteenia.
"Älä sitä pelkää! Hänhän näyttää niin hyvältä", sanoi nuori aseseppä.
Jonkun matkan päässä joukosta tutki Sverre suoraan ja miehekkäästi vankiaan.
"Onko totta, mitä se toinen vanki sanoi, nimittäin, että sinä olet jakanut aseita kaupunkilaisille."
"On", vastasi Granmar yhtä suoraan.
Kapteeni Sverre, joka oli oikea miesten mies, katseli jonkun aikaa hiljaa Granmaria. Sitten hän virkkoi:
"Sinä olet yhtäkaikki oiva poika. Minun täytyy avomielisesti myöntää, että olisin tehnyt niinkuin sinäkin. Jos voisin, laskisin sinut vapaaksi, mutta — —"
"Jos te olette oikea kunnon sotilas, herra, jonka minä kyllä uskonkin, niin te ette minua toistaiseksi päästäisi, mutta — —"
Nuori aseseppä keskeytti itse puheensa. Kapteeni huomasi hänen alakuloisuutensa ja kysyi sentähden:
"Mitä aijoit lisätä?"