Marssivan joukon töminä keskeytti hänen.
"Tämän me saimme kiinni ylhäällä vuorella", ilmoitti komentava aliupseeri, samalla yhdessä kahden muun sotamiehen kanssa tuupaten silkinkutoja Gormin esiin.
"Oletko sinäkin kaupungista?" kysyi kapteeni Sverre.
"Ei se sinulle kuulu!" ärjäsi Gorm kiukkuisesti ja sinutteli norjalaista kapteenia.
"Kyllä minä opetan sinut kohteliaaksi!" huudahti tämä, joka tunsi itsensä loukatuksi Gormin vastauksesta. Sitten kääntyi hän Gudmariin ja sanoi:
"Vie hänet heti pois ja pidä tarkoin silmällä, ett'ei hän karkaa! Tässä on yksi lisää, jonka suhteen voit olla yhtä varovainen. Pidä heitä molempia tarkoin silmällä!"
"Ennen putoavat silmät päästäni, kuin päästän heidät käsistäni", vastasi Gudmar.
11.
Noin penikulman päässä pohjoiseen siitä paikasta, johon kapteeni Sverre Haraldinpoika oli laittanut leirinsä, löytyi laakso, jonka toisella rinteellä oli puoliksi alasrevitty lato, jonne vangit oli viety. Kaikki työnnettiin yhteen joukkoon, ja ladon oven ulkopuolelle asettui Gudmar parin muun sotamiehen kanssa.
Saituri-Pelle oli yksistään kokoon vaipuneena toisessa nurkassa. Pelko kun oli, ei hän uskaltanut lausua sanaakaan, sillä hän pelkäsi Granmarilta saavansa hyvin ansaitun palkkansa. Mutta itsekseen hän luki monta kallista valaa asesepän tähden ja lupasi itselleen heti ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa hänet kyllä "höyhentää", niinkuin hän ajatuksissaan mumisi.