"Mihinkähän hän on mahtanut joutua", lausui hän itsekseen. "Onko hän ehkä joutunut surman suuhun?"
"Hän on se norjalainen kapteeni", kuiskasi Granmar ukko Stehnille. "Jospa voisimme saada hänet kiinni!"
Granmarin ehdotus toteutettiin heti paikalla. Kapteeni Sverre ei enää ehtinyt ottaa montaakaan askelta, ennenkuin hän tunsi olevan kolme lujakouraista miestä kimpussaan.
"Antautukaa!" kuiskasi Granmar. "Teidän ei tarvitse mitään pelätä, ellette tee vastarintaa."
Yllätys oli niin odottamaton, että norjalainen kapteeni oli aivan neuvoton. Ennenkuin hän selvisi ensimmäisestä hämmästyksestään, huomasi hän, että kätensä olivat sidotut.
"Joutuun nyt veneelle!" huudahti Granmar. "Meillä ei ole aikaa viivytellä!"
Tuskin olivat pakolaiset saaliineen ehtineet poistua, ennenkuin korpraali Gudmar oli herännyt ja melkein äänettömästi noussut ylös.
"Mitähän tästä mahtaa tullakaan?" mumisi korpraali Gudmar itsekseen. "Se on minun syyni, että vangit ovat päässeet karkuun ja että kapteeni itse on joutunut vangiksi, mikä höperö olinkaan? Mitä nyt teen?"
14.
Kun Saituri-Pelle tunsi olevansa vapaa, oli hän oitis tehnyt päätöksensä.