Saituri-Pelle oli todellakin joutunut vihamiehensä käsiin.
"Nyt olen saanut sinut vihdoinkin kiinni", riemuitsi nuori aseseppä. "Et enää koskaan tee Agdalle etkä minulle mitään konnanjuonia. Nouse ylös!"
Oikein säälitti katsella Saituri-Pelleä. Kaatuessaan oli hän loukannut kasvonsa niin pahoin, että veri vuoti virtanaan. Hän tahtoi puhua, mutta ääni tarttui kurkkuun. Hän sai lausutuiksi ainoastaan katkonaisia sanoja.
Vahvalla kädellään piti Granmar hänestä kiinni, sillä Pelle koetti päästä irti, mikä ei kuitenkaan onnistunut.
"Nyt taasen eteenpäin!" komensi nuori aseseppä ja kulkua jatkettiin tosin hitaasti, mutta varmasti kuten ennenkin. Yht'äkkiä katkaisi pakolaisilta tien musta rivi.
"Takaisin!" kuiskasi Granmar. "Nyt eivät ole asiat niinkuin pitäisi."
Peräytyminen alkoikin heti, mutta tuskin olivat he ehtineet ottaa viittäkäänkymmentä askelta, ennenkun sekin tie oli suljettu.
Tuskin olivat pakolaiset ehtineet tointua ensi hämmästyksestään kun kuului karhea ääni:
"Nyt olemme saaneet heidät kiinni ja voimme pelastaa kapteenimme."
Korpraali Gudmar lausui nämät sanat.