"Mitä ai'ot tehdä?"
"Estää häntä meitä takaa-ajamasta. Minä ymmärrän hyvin, rouva Herner, katteini Margunoffin aikomuksen. Jos kasakka pääsee ehiänä tälle rannalle, olemme me hukassa."
Tämän lyhyen keskustelun aikana oli Ilmakin kohounut istualle. Hänen silmäyksensä lensivät salamannopeudella uivaan viholliseen ja hänen kumppaniinsa rannalla ja sieltä taas äitiin ja Mikkoon. Kun hän näki muutaman jääkärin murtavan hänen kotinsa ulko-oven ja tunkevan sisälle, huudahti hän. Silloin jo hän aavisti mitä seuraaman piti.
Kasakka oli ehtinyt joen puoleen väliin, ja mustat silmänsä näyttivät sanovan niinpaljon kuin: nyt olette käsissäni! Mitä hän itsekseen mutisi, sitä ei kukaan kuullut.
"Pari airon-iskua vielä ja me olemme maalla", sanoi Mikko rouva Hernerille. "Olkaa valmiina paikalla hyppäämään pois veneestä."
Rouva Herner ei sanaakaan vastannut, vaan kun vene töyttäsi rantaan, tekivät hän ja Ilma niinkuin Mikko oli käskenyt. Kuin tämä silloin näki naisten olevan maalla, nousi hän veneessä seisaalleen sekä veti äkkiä pistuolin, jonka oli piiloittanut takkinsa alle, esille. Rouva Herner ja Ilma vapisivat pelosta nähdessään Mikon aikomuksen ja Ilma sanoi tuskallisesti:
"Oletko tarkka ampumaan, Mikko?"
"Sen saa nähdä kohta", vastasi Mikko lyhyesti ja ojensi pistuolin kasakkaa kohden. Tämä, joka nyt vasta huomasi vastustajallaankin olevan aseen, tarttui nyt ratsupyssyynsä, mutta vaikkapa hän olikin nopea virittämään sitä, ehti Mikko kumminkin ennen häntä laukaista aseensa.
Kasakka heilutti kotvasen aikaa käsiään ilmassa: paksu verivirta tulvasi hänen avatusta suustaan, ja raskaalla huokauksella, viimeisellä tässä elämässä, vaipui hän aaltoihin. Kaikki oli tapahtunut silmänräpäyksessä; hetken perästä sen jälkeen lainehtivat aallot hiljaan kuin ennenkin kasakan haudan yli, ja kenties oli tuo hiljainen laulu, jonka ne lauloivat, valitus-tervehdys Donin aromaille.
Kasakan kaatuessa syntyi kauhea häiriö Venäläisten seassa. Katteini Margunoff riehui; saalis oli nyt pääsevä hänen kynsistään, huolimatta kaikista ponnistuksistaan. Hurjassa raivossa hän sentähden huusi juostessaan pienelle talolle: