"Vaan, millainen on heidän mielenlaatunsa huomenna?" kysyi hän.
"Huomenna!" puhkesi Mikko sanomaan. "Heidän pohmelossa olonsa on heidän autuutensa, ja silloin ovat he yhtä suopeat, kuin päissäänkin ollessaan. Katteini Margunoffilla oli renki, hänen nimensä olen unhoittanut, ja se mies oli hyvänsävyinen viisi päivää viikossa, nimittäin silloin kun oli päissään tahi pohmelossa. Yhden päivän oli hän vihainen, kuin rakki, ja se oli kun hän oli selkeä."
Keskustelu loppui tähän. Mikko meni kuorsaavain sotamiesten luo ja käänsi heidät naisten suureksi hämmästykseksi toisaalle. Vaan ryssät eivät laisinkaan näyttäneet olevansa hereillä.
"No, teidän helposti saa nipistetyksi pois!" sanoi Mikko itsekseen. "Te makaatte nyt tässä kunnes minä tulen takaisin."
Näin sanottuaan hän taittoi koko joukon oksia, jotka hän levitti sotamiesten päälle, ettei kukaan heitä keksisi, jos kenties heidän seuralaisistaan joku sattuisi paikalle; sitten otti hän heidän kiväärinsä sekä meni naisten luo, jotka piilopaikasta huolellisina olivat katselleet mitä Mikko teki.
"Nyt on aika jatkaa matkaa", sanoi hän; — "meillä on vielä pitkältä sitä jälellä."
"Mitä ai'ot tehdä sotamiehille?" kysyi Ilma.
"Niitä tulen noutamaan hetken perästä."
Noin puoli tuntia tämän jälkeen saapuivat pakolaisemme murrokselle, missä heille huudettiin nuo tavalliset sanat: "Ken siellä?"