"Se on kosto! Pyhä Neitsyt minua auttakoon!"
"Tuossa!" lausui Kotschoffsky heittäen kotelon Margunoffin jalkain juureen. — "Pitäkää omanne, minä puolestani pidän omaisuuteni."
Katteini syöksi esille, vaan hän tuli liian myöhään: muutamat Suomalaiset talonpojat olivat sysänneet kasakan ja Ilman toisaalle. Hänen miekkansa kaasi monta, ja ponnistettuaan kaikin voimin, onnistui hänen vihdoin päästä nuoren tytön lähelle. Tämän vieressä seisoi Mikko, joka tarpeeksi oli tehnyt tilin äidin kohtalosta, kun Margunoff heidät keskeytti huudolla:
"Tuossa hän on! Pohjanmaan helmen täytyy tulla omakseni!"
"Otappa hänet!" sanoi Mikko asettuen Ilman eteen, joka tässä tärkeässä tilaisuudessa sattui saamaan erään kaatuneen kasakan pistuolin. Hänen silmäyksensä etsivät Kotschoffskya, ja hän näki hänen tappelun kovimmassa leikissä taistelevan monilukuisia vihollisia vastaan. Hän tahtoi päästä hänen luokseen, vaan Mikon käsi hänet siitä esti.
Margunoffin tulosta Ilman heikko käsivarsi sai voimia, ja hän päätti ei antautuvansa hyväntahtoisesti. Hän tiesi pistuolin ladatuksi, ja tämä tieto vahvisti häntä.
"Pois tieltä Suomalainen!" ärjäsi Margunoff — "tyttö on minun!"
"Otappa hänet!" sanoi Mikko toisen kerran kohoittaen nuijaansa. — "Vaan tiesi häntä ottamaan käy minun ruumiini yli!"
"Hahahaa!" nauroi ryssä pilkallisesti. — "Suuria sanoja sinä käytät. Sinua musertaa ei ole vaikeata."
Ei kukaan toisista taistelijoista huomannut alkavaa kaksintaistelua.