"Pekkalan Eerikki", toisti vanhus, ja hänen hyvänsävyiset kasvonsa synkkenivät. "Vai niin, se kitupiikki. Mutta muista minun sanojani, tyttö: jos tulet hänen vaimokseen, niin et saa välttämättömintäkään mitä tarvitset, kun olette olleet kuukauden tahi pari naimisissa. Mutta tuollahan Yrjö ja Eerikki tulevat. Pidä siis vaan puoliasi, tyttö, ja koeta mitä Onnin mitalikin saattaa vaa'assa painaa."
Näin sanoen Vappu läksi.
8.
Yksinkertainen ateria viinoineen oli nautittu, jonka jälkeen Ilma toi esille piiput ja vaahtoavan oluen ja läheni ovea mennäkseen ulos.
"Mihin, lapseni?" kysyi vanha Yrjö ja loi poikansa tyttäreen vakavan katseen.
"Menen kastelemaan kukkapenkkejäni", sanoi nuori tyttö, ja hieno puna nousi hänen poskilleen.
"Niillähän ei ole mitään kiirettä. Istuppa nyt tarinoimaan hetkeksi. Älä siihen", jatkoi ukko ja viittasi Eerikin vieressä olevaan tuoliin.
"En", vastasi Ilma niin päättävästi, että ukko oli vähällä tulla hämilleen. Ja muitta mutkitta hän istuutui puusohvaan mahdollisimman kauaksi vihatusta kosijasta.
Yskiskeltyään hetkisen voimatta heti aluksi koota ajatuksiaan sanoi hän:
"Ilma, sinä tiedät, miten pyhässä sanassa sanotaan, että miehen ei ole hyvä yksinänsä olla. Sen vuoksi on Pekkalan Eerikki nyt…"